Kiitos.
Kiitos.
Kiitos.
Kiitos.
Kiitos.
Oikein hyvää sunnuntapäivää täältä Pasilasta.
Alkamassa on tasavallan presidentin kyselytunti, eli seuraavan vajan tunnin ajan presidentti Aleksander Stubb vastaa teidän kansalaisten lähettämiin kysymyksiin.
Minä olen Linda Vettänen ja tässä vastapäätä istuu tasavallan presidentti Aleksander Stubb. Lämpimästi tervetuloa.
Kiitos, kiitos.
Miten on sunnuntapäivä lähtenyt käyntiin?
Ihan hyvin. Käytin tuossa kavereiden kanssa pyörälenkillä, mutta ne taisi tuossa jatkaa ja yritin kehottaa heitä.
Pysähtyin.
Pysähtymään kahden maissa, kuuntelemaan ja lähettämään kysymyksiä, mutta ei oikein tullut vastakaikua.
Paljonko ehti tulla kilsoja?
Kyllä siinä varmaan sellainen 70.
Ihan kohtuullinen sunnuntapäivä.
Joo, sähköpyörä melkein.
Kysymyksiä tuli siis yle.fi-sivuston kautta paljon, lähes 500. Toivottavasti ehditään mahdollisimman paljon tässä käymään läpi.
Ruvetaan hommiin.
Samuel Nurmijärveltä nimittäin haluaa tietää, että ihan rehellisesti, miten teillä menee?
Minkälaista on tasavallan presidentin arki? Onko ollut mukavia?
Ja valtionvierailuja viime aikoina?
Kiitos Samuelille. Oikein hyvin oikeastaan menee.
Muistaakseni silloin, kun aloitin tämän tehtävän, niin totesin, että eteemme tulee asioita, johon emme ole tottuneet.
Ja sellaista se tietysti on ollut, mutta aika rauhallisesti ja maltillisesti mennyt.
Ja paljon tietysti matkusteltua, joka on keskeinen osa tätä työtä.
Mutta en yhtään päivää vaihtaisi pois.
Ja täytyy myöntää, että koska se tuki sitten suomalaisilta on ollut niin vahva, niin aika...
Aika leveillä hymyillä sitä aamuisin herätään.
Otetaan heti mukaan ensimmäinen soittaja.
Kanerva Peltoniemi, hyvää sunnuntaipäivää Kaustiselle, Keski-Pohjanmaalla.
No hyvää sunnuntaipäivää ja oikeastaan helluntaipäivää ja terveiset Kaustiselta.
Kiitoksia.
Kiitos, kiitos.
Kerro vaan sinun kysymyksesi.
Joo, mulla on vähän perustelut ensin kysymykseen.
Ja olen seurannut...
Teitä somessa pari vuoden ajan.
Ja näyttää hyvin hektiseltä.
Ja on kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa eri maissa.
Matkustamista, aikatauluja, jetlakkeja.
Ja maailmassa, jossa totuutta lyödään ympäri korvia.
Mutta sitten kun reissusta tullaan takaisin yhtä freesinä ja virkeän näköisenä.
Mutta kukahan mahtaa ne videot kuvata sillä reissuilla.
Mutta mietin vain, että onko teillä kalenterit...
Siis enemmän päiviä kuin muilla.
Mutta kysymys kuuluu.
Miten pää kestää kaiken tämän?
Kiitos, Kanerva, kysymyksestä.
Pää kestää ihan hyvin.
Mä oon aina uskunut aika vahvasti mielen ja kehon yhteyteen.
Ja yritän pitää niin sanotusti molemmat kunnossa.
Ja tasavallan presidentillähän on siinä mielessä kiitollinen asema kalenterin puolesta.
Että varmaan säästää sellainen 15 tuntia arkisista askareista.
Sen avunta.
Ja sitä takia, joka ympärillä on.
Ei tarvitse paljon itse lentolippuja ostella.
Ja lentoakin lähetään vasta muutamaa minuuttia ennen kuin lentokone lähtee.
Niitä kuvia ottaa tuolla Porre, Matti ja Emmi Syrjaniemi muun muassa.
Jotka sitten meidän niin sanottua somea pyörittää.
En tiedä, seuraako Kanerva Facebookia vai Instagramia.
Me olemme lempiä.
Se on hyvä.
Ja vähän muutakin.
Se on oikein kiva.
Kiitoksia, Kanerva, tästä kysymyksestä.
Mukavaa päivänjatkoa sinne.
Jatketaan me tässä studiossa.
Tämän kuulijat on arvioinut, että tämänhetkinen maailmantilanne tosiaan vaatii presidentiltä oikeastaan tavallista enemmän työtä.
Ja Leo Helsingistä kysyi, että miten te pidätte huolta jaksamisestanne?
Kyllä se lähtee ihan tällaista perusasioista, kuten liikunta, ruokavalio ja lepo.
Ja kun ne on kunnossa ja kalenteri on niin sanotusti kunnossa, niin silloin se toimii.
Mutta totta on, että tällä hetkellä tämä on tämmöinen 24-7 työ.
Olisikohan ollut viikon Suomen maassa tuosta huhtikuun alusta, että aika kovaa ollaan menty.
Minulle nyt on sitten vähän rauhallisempi jakso.
Hyvin tässä jaksaa.
No niin, mennään sitten niihin presidentin työasioihin.
Ukrainahan on jatkanut näitä drooni-iskuja Venäjälle, muun muassa Moskovaan ja eilen aamulla Latviassa.
Putosi drooni järveen, se räjähti.
Aiemmin tällä viikolla Virossa yksi drooni ammuttiin alas.
Ja ei siitäkään ole kuin reilu viikko, kun Etelä-Suomessa herättiin droonivarotuksen.
Ihmisiä kehotettiin pysymään sisällä.
Mitä te ajattelitte silloin, kun teidät herätettiin yöllä näistä Suomea lähestyvistä drooneista?
No ensimmäinen ajatus oli saada tilannekuva.
Ja mehän saimme informaation heti siinä nolla neljäkymmentä.
Ja sitten tilannekuvan selkeytettyä, niin tietysti viranomaiset toimii saumattomasti, niin kuin me näimme tässäkin tapauksessa.
Eli valmiustila oli hyvin korkea, vältettiin kaikkia riskejä.
Ja totta kai kaikkien suomalaisten turvallisuus oli mielessä.
Ja samalla näitä drooni-iskujahan on esimerkiksi Ukraanassa sellainen pahimpina päivinä 7-800 ohjuksineen päivässä ja viime yöä kaikista pahin.
Mutta on erittäin kiitollinen siitä työstä, mitä meidän viranomaiset tässä tapauksessa johtorollissa oli puolustusvoimat ja sitten tietysti rajapoliisi seurassa.
Ajatteletteko, että kansalaisten tai viranomaisen ohjeistusta tällaisissa tapauksissa on syytä tarkentaa?
Kyllä sitä on varmaan syytä tarkentaa.
Nämä kaksi tapausta, jotka viime aikoina on ollut, niin ensimmäisessä oli sekä valmiudessa että viestinnässä parantamista.
Toisessa valmiuskunnossa, mutta viestinnässä parantamista.
Ja nyt sitten kolmannella kerralla toivon, että saamme aivan selkeän protokollan siitä, että jokainen suomalainen tietää, mitä tällaisessa tilanteessa pitää tehdä.
Syy tälle on tietysti se, että on hyvin oletettava, että näitä valitettavasti tulee lisää.
No niin, otetaan nyt lähetyksen mukaan seuraava soittaja tähän liittyen.
Hyvää päivää Etelä-Pohjanmaalle Ähtäriin.
Siellä paikalla on Irvi.
No hyvää helluntaipäivää sinne Helsinkiin.
Täällä on Irja Vihäät Ähtäristä.
Ja kiitos tästä mahdollisuudesta kertoa huoleni aihe suoraan presidentille.
Tällainen ongelmallinen kysymys tulee tässä.
Onko meidän hyväksyttävänne lennokit, jotka ehkä hyökkäävät naapuriin tästä meidän maamme siis ilmatilan kautta?
Voisiko tästä tulla?
Se on semmoinen mainilan laukaukset.
Mä kuulun sukupolven, jolla on tällainen kollektiivinen muisti ja vähän traumaa tästä valeuutisesta silloin, jota naapuri käytti toisen maailmansodan eskaloinnissa.
Kiitos Irvi.
Joo, kun silloinkaan ei hallituksen selvittely halua hyväksyä nyt tämä naapuri, että sitä täytyisi jotenkin vähän ennakoida.
Mitä presidentti?
Kiitos Irvi. Ehkä kaksi vastausta tuohon. Ensimmäinen on se, että nehän eivät ole tulleet Suomen ilmatilan kautta.
Eli me olemme visusti kieltäneet ukrainalaisten hyökkäykset meidän maaperältä tai ilmatilasta ja venäläiset tämän hyvin tietää.
Eli näissä yksittäisissä tapauksissa, jotka nyt on ollut, ne on niin sanottu harhautuneita drooneja.
Ja toinen on se, että sodan kylmät kasvot tällä hetkellä ovat tulleet myös tänne Itämeren arueelle.
Eli tapa, jolla Ukraina pyrkii estämään Venäjän sotakoneiston rahoittamista, on iskemällä esimerkiksi Primorskin ja Koiviston satamiin, jossa on vahvat öljysäiliöt.
Ja täytyy sanoa, että Venäjällähän on nyt myös sodan kannustus kääntynyt jyrkkään laskuun.
Ja tämä johtuu kahdesta asiasta, josta ensimmäinen on se, että Ukrainalla on kyky iskeä syvälle Venäjään.
Venäjällä viranomaiset ovat joutuneet sulkemaan internetin, telegrammin ja whatsappin.
Ja tämä on ollut aika käänteentekevää, mutta ei tietenkään emme me hyväksy sitä, että meidän ilmatilaan drooneja ajautuu.
Mutta oletteko huolissanne, niin kuin tässä kysyjä kysyi, että Venäjä käyttää näitä drooneja jollain lailla Suomea vastaan?
Meillä on ihan hyvät diplomaattiset kanavat, joiden kautta olemme tehneet selväksi sen, miten toimitaan näissä tilanteissa.
Ja venäläiset sen hyvin tietävät, eli siinä mielessä en ole huolissani.
Kiitoksia, Irja Viher, tässä vaiheessa sinne ähtäriin. Mukavaa päivänjatkoa.
Venäjä toki toivoo, että länsi reagoisi painostamalla Ukrainaa lopettamaan nämä drooni-iskut.
Uskotteko, että Venäjä tahallisesti häirinnällään ohjaa näitä drooneja myöskin Natomaiden alueelle luodakseen tällaisia jännitteitä?
Uskallan väittää, että melkeinpä päinvastoin tällä hetkellä.
Eli venäläiset haluavat välttää sen tilanteen.
Jossa he syyllistyvät droonin GPS-häirinnän kautta ohjaamaan drooneja Natomaahan ja Artikla 5.
Vahinkoja voi aina tapahtua, mutta tällä saralla ehkä nyt ne droonit, jotka ovat viime aikoina, viimeisten parin kuukauden aikana tulleet,
niin ne ovat olleet enemmän tällaisia vahinkolaukaisuja tai ohjelmointiongelmia.
Venäjän mediassahan levisi taas tällä viikolla väitteitä, joiden mukaan Suomi harjoittelisi hyökkäämistä Venäjän luoteisahdolle.
Miten isona ongelmana pidätte tätä?
Pitää pitää pää kylmänä ja pysyä rauhallisena näissä tilanteissa ja ymmärtää, että Venäjällä on hyvinkin vahvaa sotapropagandaa.
Jokaiseen risahdukseen meidän suomalaisten ei tarvitse eikä kannata reagoida.
Meillä ei ole tässä vaiheessa mitään hätää.
Joel Hirvinen Lappeenrannasta kysyy, että mitä toimia teette varmistaaksenne sen, että ukrainalaisia lennokkeja
ei enää koskaan uudestaan Suomeen eksy?
Siinä on oikeastaan kaksi tointa, josta ensimmäinen on se, että meillä on kommunikaatiokanavat ukrainalaisten kanssa,
kuten olemme nähneet.
Ja sitten tietysti toinen on se, että meillä on valmiustila torjua nämä droonit.
Sodan käynnissä tapahtuu paljon niin sanottusti sivutoimia.
Ja tosiasia on se, että jokaista droonia ei sotatilanteessakaan voida.
Voida torjua ja tätä kautta niin meidän suomalaisten pitää myös sitten vahvistaa meidän omaa paineen sietokykyä tässä vaikeassa tilanteessa ja ymmärtää, että näin tulee ehkä käymään myös tulevaisuudessa.
No mitä ajattelette, niin kuin Risto Ahonen tässä jämsästä kysyy, onko liittyminen NATOon tuonut Suomelle aidosti turvaa?
Kyllä, omasta mielestäni se on ollut strategisesti ylivoimaisesti tärkein päätös, minkä Suomen turvallisuuspolitiikassa on.
Me ollaan tehty kylmän sodan jälkeen ja voidaan sanoa, että me liitymme kreivin aikaan.
Jos nyt hakkisimme jäsenyyttä, emme me sitä jäsenyyttä saisi.
Nyt me olemme mukana NATOn suunnittelussa ja pitää muistaa, että koko perusajatushan on se, että yhdessä me olemme huomattavasti vahvempia.
NATOn vitosartiklaa ei ole koskaan testattu muuta kuin terroristien kohdalla, kun New Yorkiin iskettiin ja uskon, että meillä on edelleen maailman vahvin sotilasliitto.
Vantaalta haluaa tietää, että jos Suomi joutuisi kriisiin Venäjän kanssa, niin uskotteko, että Trumpin yhdysvallat ja NATO rientäisivät apuun?
No mehän pidämme huolen siitä, että me emme joudu kriisiin Venäjän kanssa.
Ja olen aivan varma siitä, että jos NATOn vitosartiklaa testataan, niin silloin apua tulee.
Ja sehän lähtee siis ensisijaisesti meidän omasta uskottavasta vahvasta puolustuksesta.
Sen jälkeen alueellisista suunnitelmista, joissa keskeisessä asemassa ollaan.
Vaat erityisesti Ruotsi ja Norja.
Ja sen jälkeen NATOsta ja Yhdysvalloista on Yhdysvaltojen intressissä, että Venäjä ei hyökkää NATO-maihin.
Otetaan nyt esimerkki, jota olen aikaisemminkin käyttänyt.
Tuolla Kuolanniemi-maalla Murmanskilla on kaikista raskainkeskittymä venäläisiä ydinaseita.
Ja ne on kohdistettu New Yorkiin ja Washingtoniin, ei Tukholmaan, Helsinkiin tai Osloon.
Eli tätäkin taustaa vasten.
Ja huolen siitä, että Suomen alueita ei selkata.
No tähän puolustukseen, puolustuskykyyn liittyy tämä Pasi Klingan kysymys.
Hän kirjoittaa Oulusta, että olitte jokin aika sitten mukana varusmiehille suunnatussa kunto-ohjelmassa.
Seurasin aktiivisesti videoita YouTubessa.
Onko teillä ajatusta jatkaa tätä kyseistä ohjelmaa?
Ja mikä sitten asevelvollisten kunto teidän mielestäne tällä hetkellä on?
No ne raportit, jotka sain tuosta kunto-ohjelmasta, niin hitusen parempi sen kunto-ohjelman jälkeen kuin ennen sitä.
Aika moni alokaspolkuansa aloittava varusmies kävi sen läpi ja kyllä me tulemme sitä varmaan muodossa tai tuossa jatkamaan,
mutta se ohjelman peruspilarithan ovat siinä, että uusia videoita ei ole tulossa.
Asia selvä.
Mennään sitten nyt jo viidettä vuotta jatkuvaan sotaan meidän lähellämmekin.
Viime yönäkin Venäjä on tehnyt massiivisen drooniaohjusiskun Kiovaan.
Ukraina mukaan Venäjä olisi iskenyt Oreshnik-ohjuksella, eli tällaisella keskipitkän kantaman,
ballistisella ohjuksella, joka voidaan myös yhdinkärjillä varustaa.
Toki näitä ydinaseita ei ole tässä Ukrainan konfliktissa käytetty, mutta miltä sotatilanne teidän silmin tällä hetkellä näyttää?
Ukrainan näkökulmasta paljon paremmalta kuin kertaakaan tämän sodan aikana.
Ensimmäinen vuosi tätä sotaa oli elojäämistäistelua Ukrainalle.
Sen jälkeen kolme vuotta resilienssiä.
Nyt se on puhdasta matematiikkaa.
Jos saan antaa hiukkasen pidemmän vastauksen, niin tuolta joulukuusta tähän päivään saakka
on onnistunut joko tappamaan tai aiheuttamaan haittaa noin 35 000 venäläiselle sotilaalle kuukaudessa.
Noin 23 000 heistä kuolleita.
Ensimmäistä kertaa maaliskuussa ukrainalaiset lähettivät enemmän drooneja ja ohjuksia tuonne Venäjän puolelle kuin päinvastoin.
Ensimmäistä kertaa huhtikuussa Ukraina valtasi enemmän alueita takaisin kuin mitä Venäjä kykeni tekemään.
Eli tällä hetkellä olemme patkanneet.
Yksi kaatunut ukrainalainen sotilas vastaa kahdeksaan kaatunutta venäläistä sotilasta.
Tämän lisäksi sodan suosio Venäjällä on laskussa.
Eli Ukraina on tällä hetkellä niskan päällä.
Ismo Nevalainen Kirkkonummelta kysyy, että minkä takia meidän tai Euroopan pitää maksaa Ukrainan sota?
Sen takia, että ukrainalaiset suojaavat myös meitä.
Eli meidän on oikeastaan päästävä irti siitä asenteesta, että me autamme Ukrainaa.
Totta kai me näin teemme, koska he suojaavat eurooppalaista demokratiaa ja ovat eräänlainen turvataen meille.
Mutta meidän pitää esittää kysymys, että mitä ukrainalaiset voivat tehdä meidän eteen.
Ja tosiasiassa Ukraina on tällä hetkellä Euroopan suurimmat ja moderneimmat puolustusvoimat.
He pitävät huolen siitä, että Venäjällä ei tule olemaan...
...lähivuosina kyvykkyyttä hyökätä Eurooppaan.
Käynnissä on tasavallan presidentin kyselytunti.
Tasavallan presidentti Aleksander Stubb täällä vastaa kansalaisten kysymyksiin.
Puhutaan sitten Venäjästä ja aloitetaan sodan päättämisestä ja suhteiden palauttamisesta.
Pentti Kurikka-Raahesta viesti näin.
Ette aikonut vastata puhelimeen, jos Venäjän presidentti soittaisi.
Näin siis sanoitte ainakin presidentinvaalikampanjan aikana.
Vastaisitteko nyt?
Se on ilman muuta selvää, että tilanne on...
...viimeisen kahden vuoden ja muutaman kuukauden jälkeen muuttunut.
Olen myös itse peräänkuuluttanut sitä, että Euroopan on avattava keskusteluyhteys Venäjään.
Se avataan silloin, kun Ukraina on vahvassa asemassa.
Nyt se on vahvemmassa asemassa kuin kertaakaan tämän sodan aikana.
Pidän tärkeänä sitä, että jos ja kun keskusteluyhteys avataan, se tehdään koordinoidusti eurooppalaisten kanssa.
Itse preferoisin, että tässä vastuu olisi Euroopan instituutioilla.
Eli Ursula von der Leyenilla ja Antonio Costalla.
Jos siitä ei päästä yhteisymmärrykseen, niin voin hyvin kuvitella, että kolme suurta, eli E3, Britannia, Ranska ja Saksa voisivat ottaa vastuun.
Mutta olen varma siitä, että Suomen kaltainen pieni maa voi, kuten aikaisemminkin, tehdä paljon taustatyötä.
Suhteiden solmimisesta Venäjän kanssa on tullut useita kysymyksiä.
Siihen liittyy myös tämä meidän seuraava puhelumme.
Tervetuloa mukaan Pekka Koskinen Oulusta.
Kuuleeko Pekka Koskinen Oulusta siellä ilmeisesti langoilla?
Täällä on tasavallan presidentin kyselytunti käynnissä ja nyt olisi aika kysyä kysymys.
Päivää päivää.
Oletteko valmiina tarvittaessa olemaan välittäjänä EU ja Venäjän välillä, ja kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan loppuu jossain vaiheessa?
Sitä halusin kysyä.
No kysymys on oikein hyvä ja on toki hyvä, että suomalaisille on kysyntää, mutta kuten tuossa aikaisemmassa vastauksessa totesin, niin pidän huomattavasti todennäköisempänä sitä, että vastuu niistä keskusteluista ainakin alkuvaiheessa ottaa Euroopan instituutiot.
Mutta jos kysytään, niin se on varmaan sellainen asia, johonka ei voi vastata kielteisesti, mutta en usko, että sitä kysymystä tulee.
Vastasiko tämä sinun kysymykseesi?
Kyllä, oikein hyvin vastasin.
No niin, hyvää päivänjatkoa sinne Ouluun. Tosiaan EU-maiden ulkoministerit keskustelevat nyt näiden neuvotteluiden avaamisesta ja sen edellytyksistä.
EUn tavoitteesta ensi viikolla Kyproksella, niin milloin neuvottelut sodan lopettamiseksi oikeastaan aloitetaan?
Hirveän vaikea sanoa, mutta mehän olemme jo tässä parisen kuukautta sitten puhuneet sen puolesta, että jossain vaiheessa keskusteluyhteys pitää avata.
Miten se sitten tehdään on toinen asia, kunhan se tapahtuu koordinoidusti.
Eli näissä tilanteissa ei pidä lähteä sooloilemaan.
Jos jotain maata pyydetään kahdenvälisesti olemaan yhteyttä ikään kuin valmistelemaan puhelua, niin hyvä niin.
Mutta toivottavasti ulkoministeriltä joku viisasten kivi sieltä löytyy, mutta veikkaanpa, että sitten loppupelissä päätöksen tekevät isot EU-maat ja EU-instituutiot.
Mikä tässä asiassa on saanut mielenne muuttumaan?
Aikaisemminhan tästä on ollut aika tiukka linja, että sitten vasta kun Venäjä sitoutuu tulitaukoon, voidaan ruveta keskustelemaan.
Mielestäni meidän pitää nostaa esille tulitaukokysymys uudemman kerran.
Tätähän me teimme jo viime vuonna hyvinkin aktiivisesti.
Itse yritin käännyttää presidentti Trumpin tulitauon suuntaan, mutta tuolta Alaskasta Anchorageista saakka on ollut hyvin vaikeaa, koska Venäjä ei ole halunnut tulitaukoa.
Mutta nyt Venäjä ensimmäistä kertaa toivoi tulitaukoa.
Ja itse asiassa presidentti Zelenski sen mahdollisti voitonpäivän ympärillä.
Eli olemme lähempänä sitä tilannetta, että tulitauko toteutuu.
Tapahtuuko keskustelut ennen vai jälkeen tulitaukoa? Vaikea vielä tässä vaiheessa sanoa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
Sanoitte äsken, että jos teitä kysyttäisiin eurooppalaiseksi rauhanneuvottelijaksi, niin tämä olisi tehtävä, josta olisi vaikea kieltäytyä.
Oletteko käyneet tällaisia keskusteluja Ukraina-presidentin Volodymyr Zelenskin kanssa, joka on siis esittänyt tämän toivon?
Me olemme käyneet eri eurooppalaisten johtajien kanssa paljonkin keskusteluja eri vaihtoehdosta ja mahdollisuuksista.
Mutta kuten tuossa aikaisemmin totesin, niin ei ole niinkään keskeistä, kuka keskustelee.
Pääasia on se, että on yhteinen linja siitä, mistä keskustellaan.
Ja se ei hän sitten nähtäväksi, kuka sen tehtävän saa. Voi olla, että se on yksi, kaksi, kolme henkilöä. Vaikea sanoa.
No vielä tästä aikataulusta.
Mikael Forsgren from Kimitoöen asks, can you open a diplomatic dialogue with Russia this year?
Vi måste tänka, att arbetslösheten måste ned. Det är viktigare just nu än solidaritet med någon annan.
Eli voisitteko avata diplomatisen dialogin Venäjän kanssa tänä vuonna?
Näin kysyi Mikael Forsgren Kemijönsaaresta.
Meidän täytyy saada työttömyys alas. Se on tärkeämpää kuin solidarisuus jonkun muun kanssa.
Jag kan tänka mig att Europa kommer i en form eller annan att öppna en dialog.
Med Ryssland under det här åren. När det sker är helt omöjligt att säga vid det här läget.
Eli vastaus oli, että Aleksander Stubb voisi kuvitella, että tämän vuoden kuluessa jonkinlainen yhteys Venäjään rakennetaan.
Mutta tarkalleen ottaen, miten se tapahtuu ja koska, niin sitä on vaikea tässä vaiheessa sanoa.
Erinomaisesti käännetty.
Kiitoksia. No itärajasta ja sen avaamisesta tuli useampiakin kysymyksiä.
Elena Adel Vantaalta kirjoittaa, että
Viro on pitänyt oman rajansa auki kolmestakin kohdasta kaikki nämä vuodet, eikä sinne tullut siirtolaisia.
Milloin aukeaa Venäjän ja Suomen välinen raja?
Siinä vaiheessa, kun saamme varmuuden siitä, että Venäjä ei käytä maahanmuuttajia tai pakolaisia instrumenttina meitä vastaan.
Kävin tuossa itse Liettoon valtion vierailulla, Lietto- ja Valko-Venäjän rajalla, jossa edelleen on ongelmia.
Mutta emme voi avata sitä rajaa ennen kuin saamme korkeimmalta poliittisesta.
Sieltä taas oltaa varmuuden siitä, että maahanmuuttajia ei käytetä.
Otetaan nyt yhteyttä sinne itäiseen Suomeen, Pohjois-Karjalan Liperiin.
Tervetuloa mukaan Kaisu Riikonen.
Kiitoksia ja hyvää sunnuntaita arvon presidentille.
Terveisiä siis täältä Pohjois-Karjalasta ja ennen kysymystä haluan kiittää teitä siitä, miten teette presidentin työtänne.
Kiitos.
Se on antanut turvallisuuden tunnetta.
Vuodet ovat olleet vaikeita ja erityisesti.
Nuorten tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan näkemystä ja konkretisoimista.
Mitä sanoisitte tänne Suomen itäisen rajan asukkaille?
Mihin voimme luottaa?
Mihin voimme nojautua?
Mihin meidän kannattaa satsata, kun yritämme rakentaa tulevaisuutta nuorillemme?
Kiitos kysymyksestä Liperiin.
Lähdetään liikkeelle luottamuksesta.
Ensisijaisesti meidän pitää luottaa toinen toisiimme.
Meidän pitää luottaa siihen, että suomalainen kädenpuristus on aina sellainen, jolla päästään eteenpäin.
Meidän pitää luottaa tulevaisuuteen siihen, että nuori ja seuraava sukupolvi on aina edeltäjäänsä parempi.
Ymmärrän pitkälti myös sen ahdistuksen, joka nuorilla tänä päivänä on, mutta samalla kun itse Suomen maata olen paljon kiertänyt täällä Helsingin seudulla viimeksi tällä viikolla, keskustelin paljon nuorten kanssa, niin kyllä siellä aina sellaista luottamusta on.
Eli jos ei tiedä, miten asiat menevät, niin oletetaan, että ne menevät hyvin.
Jos lähdetään nyt ihan pienistä asioista liikkeelle, niin myös tuolla talouden puolella on tällä hetkellä orastavia merkkejä siitä, että ollaan menossa parempaan suuntaan.
Mutta nuorille sanon aina ensimmäisenä, että yksi, usko itseesi.
Toinen, tee kovasti töitä ja kyllä ne palat sitten paikalleen loksahtaa.
Miltä kuulostaa, Kaisu Riikonen?
No näihin.
Nojaudun näihin sanoihin.
Kiitoksia.
Hyvä. Kiitoksia sinulle kysymyksestä. Mukavaa päivänjatkoa sinne Liperiin.
Jatketaan vielä tästä. Risto Mäkirinta Kemionsaaresta nimittäin kysyy, että kuinka suuri uhka se Venäjä nyt on Suomelle tällä hetkellä?
Kemionsaaresta näyttää tulevan paljon kysymyksiä tällä hetkellä.
Meillä ei ole suoraa sotilaallista uhkaa tällä hetkellä.
Meillä on yksi Euroopan vahvimmista puolustusvoimista.
Meillä on hyvä kokonaisturvallisuus.
Me olemme NATO-jäseniä.
Meidän pitää oppia tällä hetkellä sietämään epämukavuutta, hybridi-iskuja, mitä Venäjältä varmasti tulee, informaatiosotaa.
Tämä vaatii meiltä Suomalta suomalaisuutta eli kylmäpäisyyttä ja rauhallisuutta, mutta suurta huolta meillä ei tällä hetkellä ole.
Itse näen tämän päivittäin tietysti presidenttinä ja ylipäällikkönä olen ehkä se henkilö, joka on maassa parhaiten informoituna esimerkiksi meidän operatiivista suuntaan.
Suunnitelmista ja viranomastoiminnasta. Meillä ei ole syytä huoleen. Rauha maassa.
Katsotaan sitten laajemmin Suomen paikkaa maailmassa.
Kille Helsingistä kysyy, että minkä maan kanssa Suomen pitäisi liittoutua juuri nyt?
Suomi on tällä hetkellä liittoutunut Pohjoismaiden kanssa, Euroopan kanssa, Euroopan unionin kautta ja sitten Natossa tietysti Yhdysvaltojen, Kanadan ja Turkin kanssa.
Itse uskon.
Uskon vahvasti siihen, että globaali etelä, joka tietysti on hyvin laaja sisältää noin 125 maata, niin tulee pitkälti määrittelemään sen, miltä seuraava maailmanjärjestys näyttää, mutta sinne liittoutuminen on ehkä vähän monimutkaisempaa.
Eli olen hyvin tyytyväinen niihin liittolaisuussuhteisiin, mitkä meillä tällä hetkellä on.
Entäs nämä suurvallat? Teemu Terävä Helsingistä kysyy näin. Miten Suomi asettuu suhteessaan suurvaltoihin, kun jokainen niistä näyttää muodostavan uhan Suomelle?
No meillähän tällä hetkellä on todellakin tilanne, jossa suurvaltapolitiikka on hyvin vahvassa asemassa.
Ja silloinhan hajaudumme tilanteeseen, jossa suuret tekevät mitä haluaa ja me pienet mitä voimme.
Eli me pyrimme vahvistamaan kansainvälisiä instituutioita, kansainvälisiä sääntöjä, kansainvälisiä normeja.
Ja jos ulkopolitiikka perustuu kolmeen pilariin, josta ensimmäinen on arvot, toinen on intressit ja kolmas on valta.
Niin arvoja ja intressejähän meillä suomalaisilla on.
Mutta valtaa meillä ei ole samalla tavalla kuin suurilla.
Ja silloin meille vaikutusvalta on se keskeinen.
Eli pyrimme tekemään sukuladiplomatiaa, hankimme informaatiota, jaamme sitä informaatiota ja sitä kautta me saamme sitä valtaa ja vaikutusvaltaa.
Ja tämän eteen koko Suomen ulkopoliittinen johto tekee päivittäin töitä.
Sukuladiplomatiaa ja teidän tapanne lenkkeillä eri maiden johtojen kanssa on alettu kutsua.
Lenkki diplomatiaksi. Niin onko siitä tullut nyt trendikästä? Onko lenkkeily maailmanjohtajien laji nykyään?
No sanotaanko näin, että lenkkipolku tai kävely on aika usein mukavampi paikka keskustella kuin kokoushuone.
En tiedä onko se trendi, mutta tuolla on muutama maailmanjohtaja, jotka ovat sitä lenkkeilevää sorttia.
Muun muassa Norjan pääministeri Jonas Garstöre tai Tsekin presidentti Peter Powell.
Tai Kanadan pääministeri.
Tai kanadan pääministeri Mark Carney. Mikäs siinä mukava heidän kanssaan on lenkkeillä.
No kuka olisi sellainen mieluisa seuraava lenkkikumppani?
Hannes Karpinen Haapavedeltä kysyi, että onko muiden maiden kanssa yhteistyö aina helppoa?
No eihän se tietenkään helppoa ole, koska aika usein meillä on erilaisia näkemyksiä, erilaisia intressejä.
Mutta siis diplomatiahan perustuu aina pariin pilariin, josta ensimmäinen on se perinteinen valtiollinen, jossa on pelissä sitten nimenomaan ne,
arvot ja intressit, kulttuuri, historia ja maantiede.
Ja sitten toinen on se henkilökohtainen.
Ja pidän hyvin tärkeänä, että Suomen tasavallan presidentti pyrkii ainakin luomaan hyvät suhteet melkeinpä kaikkien maailmanjohtajien kanssa.
Ja sillä on hyvinkin paljon merkitystä sitten, kun on joku vaikea paikka.
Otetaan nyt esimerkiksi Lähiitä.
Olin heti yhteydessä Iranin sodan alettua paikallisiin johtajiin ja pyrin käymään heidän kanssaan keskusteluja.
Ja ne perustuu siihen, että olemme jossain vaiheessa jossain päin maailmaa tavanneet ja käynyt hyvää keskustelua.
Että kyllä henkilökemiällä on näissä asioissa merkitystä.
Onko joku sellainen johtaja, jonka haluaisitte seuraavaksi tavata kenties jopa lenkkeillä?
No niitähän on tietysti paljon, mutta oikeastaan lähin tällainen luottolenkkikaveri on kyllä tuo Norjan pääministeri Jonas Gansdööri,
jonka kanssa olemme yhteydessä päivittäin viimeksi tänään aamulla.
Ja onnittelin heitä MM-kisojen voitosta, jossa Norja siis voitti Ruotsin.
Täällä siis Alexander Stubb, tasavallan presidentti, vastaa kansalaisten kysymyksiin käynnissä on tasavallan presidentin kyselytuntia.
Palataan tähän paljon kansainvälistä huomiota herättäneeseen vierailuunne Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin Floridan kartanolla vuosi sitten keväällä.
Moni on kysynyt tästä kuuluisasta golfkierroksesta.
Lauri Hänninen Salosta tiedustelee, että kumpi tämän lyöntipelikisan voitti?
Se oli onneksi best bowler.
Me olimme samassa joukkueessa ja kyllä noissa peleissä käy aika usein niin, että Trump voittaa, joten meidän joukkueemme voitti.
Minkälaiset ovat Suomen ja Yhdysvaltojen välit tällä hetkellä?
Kyllä ne kahdenvälisesti on hyvinkin toimivat.
Ja ne on niin toimivat, että me myönnemme ihan suoraan, että Yhdysvaltain ulkopolitiikka on muuttunut.
On asioita, joista me emme ole samaa mieltä.
Tämä niin sanottu MAGA-liike eli Make America Great Again, joka vastustaa kansainvälisesti.
Kansainvälisiä instituutia, sääntöjä, normeja.
Vastustaa myös ehkä Euroopan unionia.
Vastustaa ilmastonmuutosta.
Irtaantuu kansainvälisistä instituutioista.
Niin olemme siitä eri mieltä.
Sitten on paljon sellaisia asioita, joista voimme tehdä yhteistyötä, kuten esimerkiksi jäämurtajat tai vaikkapa puolustusyhteistyö.
Se on Yhdysvaltojen intresseissä, että Suomi toimii vahvana tällä alueella.
Eli suhde on ihan toimiva ja siinäkin mielessä toimiva, että me voimme sitten Yhdysvaltaan presidenttiin.
Niin kanssa välillä käydä vähän suoremmankin puoleisia keskusteluja.
No viime päivinä NATO-liittolaisissa on herättänyt hämmennystä Yhdysvaltojen ristiriitainen viestintä joukkojen siirtämistestä Euroopassa.
Viimeisin tietoon oli, että Puolaan lähetetään 5000 sotilasta.
Mitä Yhdysvallat nyt oikein meinaa?
No pelotehan perustuu yleensä kahteen asiaan, josta ensimmäinen on kyvykkyydet.
Sitähän meillä Euroopassa ja Yhdysvallalla on.
NATO on maailman vahvin puolustusliitto.
Se on niin vahva ja se pelote on niin vahva, että en usko, että kukaan.
uskaltaa NATOon tai NATO-maahan hyökätä.
Mutta toinen ulottuvuus sitä pelotetta on tietysti retoriikka.
Ja siinä täytyy myöntää, että viime päivien ja viikkojen retoriikka vaikkapa joukkojen vetämisestä on ollut asteittain hämmentävää.
Ja kukaan ei ihan tarkkaan tiedä tällä hetkellä, missä mennään.
Mutta varmasti tuolla Ankaran huippukokouksessa heinäkuussa, siis NATOn huippukokouksessa, niin saamme enemmän selvyyttä.
Ehkä meidän pitää henkisesti valmistautua siihen, että
taakan siirto, taakan jako Yhdysvalloista kohti Eurooppaa on tapahtumassa,
kunhan se tapahtuu järjestelmällisesti, maltilla ja rauhassa.
Jos vähän kärjistää, niin voidaan sanoa, että NATO-vastuut tällä hetkellä on noin 60-40 Yhdysvallat-Eurooppaa.
Jossain vaiheessa mennään kohti sitä 50-50 ja toivottavasti se menee suunnitelmien mukaan.
Yhdysvallat sieppasi Nikolas Maduron Venetsuelasta tammikuun alussa.
Puheet ovat olleet uhmakkaita sen jälkeen.
Lentotuki alus sieltä saapui tällä viikolla eteläiselle Karibian merelle.
Mikä on teidän arvionne? Aikooko Yhdysvallat ja presidentti Trump käyttää sotilaallista voimaa Kuubassa?
Ehkä ensimmäinen huomio on se, että tilannehän oli aika rauhallinen ja jollain tavalla järjestelmällinen ennen vuodenvaihdetta.
Sen jälkeen, kun Yhdysvallat iski Venezuelan ja sieppasi Maduron, niin alkoi tällainen vyöry, jossa tietysti,
olemme olleet Euroopassa vähän eri mieltä Yhdysvaltojen kanssa, josta esimerkiksi puheet Grönlannista on yksi esimerkki ja ehkä tuo Iranin sota osittain myös toinen.
Nyt on hirveän vaikea sanoa. Yhdysvaltain ulkopolitiikka tällä hetkellä on hyvinkin erilaista kuin mitä se on ollut aikaisemmin.
Siis aikaisemmin Yhdysvallat ensin pyrki käymään keskustelua kansainvälisissä instituutioissa ja jos esimerkiksi YKssa, mutta jos siinä ei onnistuttu,
niin painettiin halukkaiden koalitiota. Esimerkki Afganistan, joka tapahtui YK-mandaatilla, sitten Irak, joka oli halukkaiden koalitio, ei YK-mandaatilla.
Nyt Yhdysvallat ei paljon kysele ja se näkyy Yhdysvaltain voimapolitiikassa tällä hetkellä.
Eli en lähde arvioimaan, iskeekö Yhdysvallat Kuubaan, mutta painetta tulee lisämään ja senhän me näemme muun muassa Rubion espanjankielisessä puheessa.
Trump on uhkailut liittolaisia Iranin sodan myötä.
Hänen huomioonsa tuntuu kääntyneen kauemmas tästä meille tärkeästä Ukrainan sodan päättämisestä.
Tervetuloa mukaan seuraava kysyjä Pentti Martiskainen Tampereelta.
Päivää, herra presidentti.
Päivää, päivää, Pentti.
Minun kysymys, että keljuttaako presidenttiä, kun Trump veljeilee Putinin kanssa ja loukkaa liittolaisia?
Joo, siis hyvä kysymys.
Anteeksi, sanokaa vaan.
Niin, entä keljuttaako oikein?
En keljuttaa väärä sana. Tämä on vähän sellainen ammattipentti, tämä presidentin ammatti, että ei saa antaa keljuttaa, vaan pitää tehdä asioita.
Eli jos jää sellainen tunne, että joku veljeilee liikaa sellaisen henkilön kanssa, joka ei ole Suomen intressissä, niin pyritään kääntämään se henkilö toiseen suuntaan.
Vähän vaihtelevalla menestyksellä on sellaisia hetkiä, jolloin mennään hyvään suuntaan ja sitten toisia hetkiä, kun mennään vähän huonoon suuntaan.
Eli ideaalimaailmassa toivoisin Yhdysvallan olevan lähempänä liittolaisia, mutta tämä on myös vähän sellainen tilanne, että on elettävä sellaisessa maailmassa, joka on olemassa, ei sellaisessa, jonka toivoisin olevan.
Pystyykö niitä tunteita ja harmituksia siirtämään sivuun?
Pystyy aika hyvin itse asiassa. Tässä pitää pitää pääkylmänä olla maltillinen ja rauhallinen.
Joskus voi vähän tietysti sisimmässään tuohtua, mutta aika nopeasti se tuohtumus menee ohi.
Tässä maailmassa tapahtuu tällä hetkellä niin paljon, että jos aivan jokaiseen asiaan reagoi, vaikkapa jokaiseen somepostaukseen tai vastaavaan, niin ei tuossa oikein muuhun olisi aikaa.
Mutta hyvin meillä tiimi toimii ja Suomen olkopolittinen johto pysyy hyvinkin rauhallisena, koska Suomen kansainvälinen asema on tällä hetkellä hyvin vahva.
Kuulostiko uskottavalta Pentti Martiskainen?
No toivotaan näin.
Toivotaan. Kiitoksia tästä kysymyksestä.
Toivotaan ja uskotaan.
Tehdään näin. Mukavaa päiväjatkoa Tampereelle.
Aikoinaan sodan jälkeisenä vuosikymmeninä oli suomettumisen aika ja Suomen sanottiolleen rähmällään Venäjän suuntaan.
Tapio Tiittanen Lemiltä ja Mikko Järvenpäästä kysyvät oikeastaan samaa asiaa.
Miksi sama meno jatkuu nyt yhdysvaltainen Israelin kohdalla?
Olemmeko nyt rähmällämme länteen, siis yhdysvaltoihin?
No pitää ehkä ensin aloittaa historialla ja pitää pitää mielessä se, että Neuvostoliitto oli autoritäärinen kommunistinen diktatuuri.
Joka tappoi ei vain omia kansalaisia, vaan muuta miljoonittain.
Samalla Suomi oli silloin varmaan jonkinnäköisessä pakkoraossa.
Eli realismin nimissä haettiin tasapaino ja pyrittiin pitämään huoli siitä, että Suomi pysyy turvallisena maana, itsenäisenä maana ja maana, joka on suvereeni.
Mutta se suvereenin rajoittaminen oli todellista.
Sitten taas Yhdysvallat on kuitenkin demokratia.
Yhdysvallat on meille liittolainen.
Onneksi me olemme päässeet siihen asemaan Yhdysvaltojen kanssa, jossa voimme myös sanoa asioita suoraan.
Aivan varmasti, varsinkin taustalla suorempaan kuin mitä silloiset johtajat Neuvostoliiton suhteen teki.
Mutta tiettyä historiattomuutta verrata Neuvostoliittoja ja Yhdysvaltoja.
Nyt Rovaniemellä. Siellä on kahdeksanvuotias Eelis Karjalainen. Moikka Eelis.
Hei arvoisa tasavallan presidentti.
Terve Eelis.
Minun kysymys olisi semmoinen, että miksi isot maat aiheuttavat usein sodat?
Hyvä kysymys Eelis. Minä voin vastata sinulle vähän pidemmän kaavan mukaan tuolla Lordin aukiolla ensi viikolla.
Mutta kyllä se lähtee siitä voimasta ja voimapolitiikasta.
Eli isot luulevat, että heillä on oikeus toimia pieniä vastaan.
Ja tiedätkö Eelis, maailman historian aikana.
Se on aina ollut näin, mutta meillä oli aika rauhallinen jakso tuossa toisen maailmansodan jälkeen.
Johtuen siitä, että me tehtiin yhteiset säännöt sille, mitä isot ja pienet saavat tehdä.
Ja pysyi tällainen hyvä tasapaino.
Mutta valitettavasti niin isot välillä toimii sillä tavalla, kun ei pitäisi.
Sinä taidat Eelis jonkin verran seurata uutisia.
Joo, mun äiti kuuntelee aina tuossa radiosta.
Mä samalla kuuntelen toisilla korvailla, kun vaikka leikin.
Mitäs Eelis, jos sä lähtisitkin opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa, koska toi kuulosti niin hyvältä kysymykseltä.
Tuu moikkaamaan sinne Lordin aukiolle, niin mä annan pienet niksit ja vinkit.
Noniin, siinä tuli jo tapaaminenkin sovittu.
Tulisin mielelläni, mutta kun minä olen nyt vain täällä Saksassa.
Ah!
Reissua pukkaa.
Sut, das ist schwer.
Kiitos Eelis. Oikein mukavaa päivää.
Jatkoa selvästikin poliitikoon ainoastaan.
Joo, hyvää päivän jatkoa.
Tschüss.
Reissua riittää.
Mennään sitten Lähi-Itä.
Irani ja Yhdysvaltojen välinen rauhansopimus on presidentti Trumpin mukaan viittavaille valmista.
Näinkin siitä on tihkunut tietoa.
Mitä te tiedätte, Aleksander, oliko sopu lähellä?
No, tietysti tässä sahataan nyt vähän edestakaisin.
Ja ehkä viimeisimmät viitteet on, että jonkinnäköistä sopua siellä on taas hierottu, mutta ei ole ihan varmaa, että tuleeko se pitämään.
Kyllä tuossa edelleen on ne ehkä kolme neljä keskeistä kysymystä, joista Iran ja Yhdysvallat vääntävät kättä, jossa Yhdysvalloissa kaikista keskeisin on ydinaseet ja uraanin rikastaminen.
Kun taas Gulfin maille, joiden kanssa olen paljon tässä keskustellut, muun muassa Saudit tai Emiraatit ja Katar, niin heille vielä tärkeämpää on se, että rajoitetaan Iranin ohjuskykyä iskeä ohjuksilla.
Ja myös niin sanotut prokseet.
Eli terroristijärjestöt, joita Iran on ohjannut, kuten esimerkiksi Hamas, Hisbolla ja Hutit.
Ja sitten tällä hetkellä tietysti meille maailmalle keskeisin kysymys on Hormusin salven avaaminen.
Että näiden neljän asian ympärillä ne neuvottelut sitten pyörivät ja katsotaan, mitä amerikkalaiset saavat aikaa.
Sopimuksen myötä Hormusin salmi avataan lähteiden mukaan Iran olisi suostunut luovuttamaan korkeasti rikastetun uraanin varantoonsa.
Niin pääsikö Trump nyt tällä sodalla siihen, mihin pyrkii?
Meidän pitää ensin nähdä, mikä se lopputulema on.
Se viimeisin, minkä tuosta kuulin, oli se, että kyse on niin sanotusta uraanin rikastamisen moratoriosta.
Onko se 10 vuotta, 15 vuotta tai 20 vuotta, kun sitä ei saa tehdä.
Jos itse olisin saanut valita, niin Eurooppa ja Yhdysvallat tekivät sopimuksen tuossa 2010-luvulla Iranin kanssa, joka kulki kaunilla nimellä JCPOA.
Se oli hyvä sopimus ja toivottavasti päästään lähelle sitä.
Juontaja Erja Hyytiäinen Suomeen saapui eilen kolme Israelin loppuviikosta Global Sumud Flood-laivuista kiinnittämää suomalaista aktiivista.
Heidän mukaansa heihin kohdistettiin väkivaltaa ja olosuhteet, joissa heitä pidettiin, olivat epäinhimilliset.
Aikooko Suomi olla yhteydessä Israelin tästä tapauksesta?
Kyllä varmasti ja me tuomitsemme esimerkiksi Israelin ministerin käyttäytymisen näitä aktiivisteja kohtaan täysin kohtuutonta kansainvälisten sääntöjen vastaista.
Juontaja Erja Hyytiäinen Satu Juutila laukaisi.
Miksi Suomi ja länsimaat eivät puutu voimakkaammin Israelin toimiin Gaasan alueella?
Tässä on tällä hetkellä vaikea tilanne, koska kaikki keskittyy Iranin sotaan, joka on antanut mahdollisuuden Israelille käytännössä toimia Gaasassa, länsirannalla ja Libanonissa tavalla, joka omasta mielestäni on ristiriitainen ja kansainvälisen lain kehikon ulkopuolella.
Pyrimme vaikuttamaan parhaan mukaan.
Siksi esimerkiksi itse matkustin Jordaniassa, Egyptissä noin kolmisen viikkoa sitten.
Jordania keskittyy hyvin vahvasti länsirantaan ja sitten Egypti taas keskittyy Gaasaan.
Sieltä saimme informaatiota ja toivottavasti voimme omalla pienellä tavalla sitten auttaa.
Suomi on myös viime aikoina hankkinut aseita ja puolustustarvikkeita Israelista.
Arja Paakkanen Jämsästä tiedustelee, että milloin lopetetaan Israelin kanssa eri aloja koskevat sopimukset, asekaupat ja jäädyt.
Mitä on varat?
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa joutuu päivittäin tekemään arvovalintoja, jossa mennään turvallisuus edellä.
Tällä hetkellä meidän naapurimaa käy aggressiivista hyökkäyssotaa Ukrainaa kohtaan.
Me pidämme huolen siitä, että meillä on asejärjestelmät, joilla kykenemme itse puolustautumaan.
Siinä on se pääsy.
Eli me hankimme markkinoilta parasta mahdollista, jolla pystytään pitämään suomalaiset turvassa.
Siis tasavallan presidentin kyselytunti ja lähetys on suora täällä.
Tasavallan presidentti Aleksander Stubb vastaa kansalaisten kysymyksiin ja käännetään sitten katsetta tänne Suomeen päin.
Vaikka te ette sisäpolitiikkaan osallistukkaan, teillä on arvojohtajana vaikutusvaltaa tietystikin asioihin ja varmasti myös tehtävienne tuomaa perspektiiviä.
Siihen liittyen Tarja Helsingistä tiedustelee, että kuinka usein teiltä kysytään Suomen taloudellisesta tilanteesta maailmalla ja hävettääkö se, että Suomella menee huonosti ja työttömyys suurta?
Nyt olisi mielenkiintoista tietää, kuka Tarja. Oliko Tarja Halonen ystäväni, joka tämän kysymyksen esitti?
Mutta ei hävetä itse asiassa. Olen äärettömän ylpeä Suomesta ja suomalaisuudesta.
Olen toki surullinen sen takia, että Suomen talous ei tällä hetkellä vedä ja itse asiassa se ei ole vetänyt noin 15 vuoteen.
Mutta uskon kuitenkin Suomen talouden tulevaisuuteen.
Tämä usko lähtee siitä, että meillä on teknologiaa.
Meillä on teknologista osaamista. Vaikkapa kvanttipuolella, supertietokoneissa.
Meillä on yksi maailman hienoimmista verkkoyrityksistä eli Nokia.
Ja voidaan oikeastaan sanoa, että yksi usko, mikä minulla tällä hetkellä on, kun Nokian esimarssia katson, niin puhumme siitä, että tarvitsemme uuden Nokian.
No emme tarvitse, koska Nokia on se uusi Nokia.
Tekoäly tulee ratkaisemaan paljon talouden tulevaisuudesta.
Ja tekoälyn tarvitaan nimenomaan sitä kvanttiosaamista, mikä meillä Suomessa on.
Siihen lisätään vielä meidän satelliittiosaaminen.
Vaikkapa yritykset kuten IceEye, ReOrbit tai KuvaSpace.
Toivottavasti saamme talouden uudemman kerran kasvamaan.
Ja siihen tarvitaan omalta osalta paljon työtä, mutta sitten myös pieltä sellaista uskoa.
Kyllä se tästä lähtee.
Paljon on tullut kysymyksiä myöskin hyvinvointivaltion rapautumisesta.
Ja yleensäkin uutisoita näin vakavista laiminlyönneistä Hämeenlinnalaisessa palvelutalousongelmia.
Siellä on ollut muun muassa lääkehoidossa ja saattohoidossa.
Ja ylipäätään näistä hoivakotien ongelmista on paljon uutisoitu.
Niin onko vanhustenhoito mielestänne tarpeeksi hyvällä tasolla Suomessa?
Nyt taidamme kyllä olla aika kaukana tasavallan presidentin perustehtävästä eli ulkopolitiikasta.
Mutta lähtökohta omassa arvomaailmassa on se, että meillä pitää olla hyvin vahva hyvinvointiyhteiskunta.
Joka yhtäältä nojautuu vapaaseen markkinatalouteen, mutta toisaalta sosiaaliseen luottamukseen ja järjestelmään, jossa jokaisesta pidetään huolta.
Se on yksi Suomen yhteiskunnan vahvuuksista ja se on yksi niistä syistä, minkä takia kaikilla kansainvälisillä mittareilla mitattuna me olemme yksi maailman hienoimmista maista.
Pidetään tästä kiinni.
Kysymyksiä on tullut myös teidän osallistumisestanne säästötalkoisiin.
Otetaan mukaan seuraava soittaja.
Hyvää päivää Kokkolaan, Tapio Pöyhänen.
Hyvää päivää, herra presidentti.
Päivää, päivää.
Täältä Kokkola.
Minun kysymykseni on, onko tarpeellista matkustaa näin paljon ympäri maailmaa presidenttiin?
Lisäksi vielä siihen, että voiko presidentti osallistua myös säästötalkoisiin?
Hyviä ajatuksia.
Hyviä ajatuksia, hyviä kysymyksiä.
Ensimmäiseen vastaus on, että kyllä on matkustettava.
Tässä maailman poliittisessa tilanteessa tasavallan presidentin tehtävä on pitää huoli siitä, että Suomi pysyy turvallisena maana ja siihen vaaditaan kontakteja.
Eli tätä työtä ei voi tehdä tuolta Mäntyniemen työpöydän äärestä tai linnasta ja sen takia matkustaminen ja suhteiden luominen ja sitä kautta Suomen intressien ajaminen on hyvinkin keskeistä.
Kiitoksia, Tapio Pöyhänen, tästä kysymyksestä.
Kiitoksia, Tapio Pöyhänen, tästä kysymyksestä.
Mukavaa päivä, jotka on sinne Kokkolaan lentämiseen liittyvät myös päästöt.
Alina Pathan Helsingistä kysyy, että koetteko huonoa omatuntoa hiilijalanjäljestä?
No ehkä huono omatunto on väärä, mutta jos en ihan väärin muista, niin me taidamme niitä kompensoida, mutta en ihan tarkkaan muista.
Kuten tuossa aikaisemmin totesin, niin tätä työtä ei voi tehdä ilman matkustamista.
Taisin tuossa laskea, että ensimmäisen kahden plusvuoden aikana meillä on ollut seitsemän.
75 ulkomaanmatkaa ja 25 kotimaanmatkaa.
Ja vaikka kuinka tekisi mieli pyöräillä uida ja juosta, niin sillä ei pitkälle pääsisi.
Siitä päästäänkin ilmastonsuojeluun.
Anne Rönkkö Espoosta nimittäin kirjoittaa, että ilmastonmuutos on tulevaisuudessa yhä paheneva uhka globaalille turvallisuudelle.
Minkälainen rooli Suomen pitäisi ottaa ilmastonmuutoksen torjunnassa?
Omasta mielestäni meillä on suht kohta vahva rooli ja oma tulokulma on se oikeastaan huolto.
Oli siitä, että tällä hetkellä meillä on paljon konflikteja ympäri maailmaa ja me keskitymme niihin, joka on tarkoittanut sitä, että ilmastonmuutoksen torjuminen on jäänyt valitettavasti tausta-alalle.
Mutta loppupelissä meidän pitää kaikkien ymmärtää, että jos ilmastonmuutosta ei torjuta, jos maapallon lämpenemistä ei saada kuriin, niin konfliktit tulee ainoastaan kasvamaan.
Se on meille niin sanotusti eksistentiaalinen kysymys.
Suomi toki huomattavasti parempi tässä kuin moni muu maailmankasvaus.
Kahdessa saadaan sitä kansallisvaltiosta, mutta tämäkin on sellainen rajanylittävä ongelma, että pelkästään Suomen toimilla ei tätä saada kuriin.
Hannu Ovaskaista Rovaniemeltä kiinnostaa, että minkälainen luontoihminen te olette? Minkälainen on presidentin luontosuhde?
Luontosuhde tulee itselleni oikeastaan saariston kautta. Olen pienenä varttunut saaristossa.
Meillä oli sellainen pieni putputvene, jolla kierrettiin saaristoa ristiin ja rastiin.
Ja tietysti sitten, sanotaanko tämän kuntoilun kautta, niin tullut aika vahva luontosuhde myös.
Eli olen tällainen luonnossa liikkuja ja nautin siitä. Ne ovat ne ainoat hetket, kun pystyn jollain tavalla harhauttamaan turvamiehet.
Siirrytään sitten puhumaan meidän suomalaisten keskustelukulttuurista. Otetaan yhteyttä Seinäjoelle. Siellä on Jere Katajemäki. Hyvää sunnuntaita.
Hyvää sunnuntaita ja kiitoksia presidentille kaikesta siitä, mitä olet.
Suomen eteen tehnyt tuolla maailmalla.
Mutta kysymys koskee tosiaan keskustelukulttuuriamme, joka on uhkaavasti alkanut polarisoitua.
Oli kyseessä sitten ulko- tai sisäpolitiikka.
Ja suurimpaan esimerkkinä on myös nämä Ukrainan troonit, jotka ovat polarisoineet keskustelua Ukrainan tuesta.
Miten presidenttinä rauhoittaisiin tätä keskustelua?
Pyrkisimme näyttäytymään yhteenäisinä tilanteissa, joissa tämä yhteenäisyys on kaikissa tärkeintä. Kiitos.
Joo, kiitos Jere. Oikein hyvä kysymys. Ehkä ensimmäinen huomio on se, että jollain tavalla tulee sellainen tunne, että me ihmiset emme ole vielä oikein sopeutuneet keskustelukulttuurissamme moderniin teknologiaan ja erityisesti siihen sosiaaliseen mediaan, joka käytännössä mahdollistaa meille reaktion ilman, että lasketaan.
Joskus unohdamme, että sillä toisessa päässä on ihan oikea ihminen, jonka kanssa sitä keskustelua käytään.
Jos jollain tavalla saataisiin sellainen asenne, että se keskustelukulttuuri olisi samanlaista kuin mikä on vaikka omassa olohuoneessa, niin se olisi hyvä alku.
Droonien kohdalla sama asia, niin pidetään vaan pää kylmänä ja mittasuhteet tarkkana ja pidetään huoli siitä, että Suomi pysyy turvallisena maana.
Kiitoksia.
Kiitoksia Jere sinne Seinäjoelle tästä kysymyksestä. Mukavaa päivänjatkoa sinne.
Kiitos.
Jatketaan vähän samasta teemasta, että Outi Eskelinen Espoosta kysyy, että minkälaisena uhkana presidentti näkee ääriliikkeiden vahvistumisen Suomessa?
Se on tietysti vaihteleva. Meillä oli mahdollisuus saada hyväkin niin sanottu briiffi Helsingin poliisilta perjantai-iltana.
Kävimme vähän kiertämässä ympäri Helsinkiä.
Ja sitä ennen sain hyvät katsaukset esimerkiksi jengiväkivallasta.
Ja totta kai pitää huolta kantaa, mutta sitten taas kun seuraan tapaa, jolla meidän viranomaiset toimivat näissä kysymyksissä, niin olen suht koht rauhassa.
Paljon on kaikenlaista huolta myöskin tämmöisten solmujen, umpisolmujenkin ratkomista ja niistäkin on tässä puhuttu paljon kuluneen 50 minuutin aikana.
Välillä solmuttamista.
Sen kun tuntuvat kiristyvän kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta.
Tami Pukkila Keravalta haluaa kuulla, että jos te heräisitte huomenna velhona, mitkä olisivat teidän kolme ensimmäistä loitsuanne?
Mitä toivotte?
Nyt jäi presidentti täysin sanattomaksi tässä kysymyksessä.
Palataan asiaan Keravalla sitten jossain vaiheessa.
Mä jätän loitsut väliin nyt. Maailman rauhaa.
Noniin, missivastaus.
Siinä.
Vielä siihen, että minkälaista se presidentin työ on teidän mielestänne ollut.
Kaisa Anttila Tammelasta haluaa tietää, että minkä koette olevan presidentin tärkeimmät tehtävät?
Kyllä tärkein tehtävä on Suomen itsenäisyyden, suverniteetin ja alueellisen koskemattomuuden puolustaminen.
Siihen sitten liittyy erilaisia toimia, jotka yhtäältä ovat tietysti kansainvälisen verkoston ja suhteiden rakentaminen.
Mutta toinen on sitten pitää huoli.
Siitä, että meidän puolustusvoimat ovat tikissä, meidän kokonaisturvallisuus kunnossa.
Että meillä on mahdollisimman laaja vaikutusvalta tuolla ympäri maailmaa ja se on oikeastaan se päätehtävä.
Robert Lohjalta kysyy, että mikä on paras asia presidenttinä työskentelyssä?
Oikeastaan se on se, että pienilläkin asioilla luo merkitystä ihmisen elämään.
Joskus pienen hymyn kareen myös.
Ja se on se, joka henkilökohtaisesti antaa kaikista eniten.
Siis työntekeminen on kovaa, kuten tuossa totesin.
Se menee aamusta iltaan, mutta kun ympäri Suomea kiertää ja joku tulee pyytämään vaikka kuvaa tai nimmaria ja se aiheuttaa tietyn ilon tunteen henkilölle, niin se on hieno asia.
Ja tietysti tässä tehtävässä toisin kuin vaikkapa pääministerin tehtävässä, niin se hienoin tunne on se, että tuntee, että suomalaiset haluavat tasavallan.
Presidentin onnistuvan ja siitähän olemme saaneet muutaman esimerkin näistäkin tämän päivän kysymyksistä ja se kyllä lämmittää mieltä.
Urheilusta ja treenaamisesta on jo hieman tässä puhuttu, mutta ei tarpeeksi.
Vielä treenivinkkejä kaipaa Roope Korpiniitty Jyväskylästä. Hän kirjoittaa näin.
Kysymys nuoremmalta triatlonistilta toiselle kokeneemmalle näin kesän kilpailukauden kynnyksellä.
Kolme lajia, joten toiveessa kolme pointtia. No sovitaan, että yksi riittää.
Mikä on presidentitason treenivinkki? Uintiin, pyöräilyyn, juoksuun.
Älä koskaan haaskaa hyvää pyöräilyä. Siis juokse sen päälle, vaikka kaksi kilometriä se riittää.
Tässä aiemmin puheena on ollut nyt tosiaan triatlonista ennen golf. Myös jääkiekko on teidän lajinne.
Siitäkin tässä jo jonkin verran oli puhetta. Parhaillaan pelataan tosiaan miesten jääkiekon maailmanmestaruuskisoja.
Siellä alkuerät on käynnissä. Tänään Suomi kohtaa Itävallan.
Saarijärven yhtenäiskoulun 8B-luokkalaiset haluavat kuulla teidän arvionne.
Kuka voittaa jääkiekon MM-kisahdolle?
Suomi tietenkin. Tästä kahta sanaa on tässä viestitellyt hyvinkin tiuhaan sekä Sascha Barkovin että Anton Lyndellin kanssa.
Pidetään huoli siitä, että voitto tuodaan kotiin.
Moni on kysynyt, että mitä teette neljän vuoden kuluttua. Muun muassa David Lappeenrannasta.
Vuonna 2030 on uudet presidentinvaalit. Aiotteko pyrkiä toiselle presidenttikaudelle?
Se on sellainen päätös, joka vaatii paljonkin pohdintaa. Tässä ei olla lähelläkään puolta väliä vielä. Mietitään rauhassa.
Meillä on aikaa yhdelle puhelulle. Meillä on Anu Rahikainen Mikkelistä linjoilla. Terve.
Moikka ja hyvää päivää sinnekin.
Moikka Anu.
Tulevaisuustutkimus on tärkeä osa julkista hallintoa. Viimeisin tulevaisuussalonteko ulottuu vuoteen 2045.
Mutta miten te näette Suomen vuonna 2036 eli kymmenen vuoden päästä?
Maailman parhaana maana.
Eli en näe mitään syytä sille, etteikö Suomi jatkaisi yhtenä maailman parhaista maista.
Jälleen kerran suhteutamme. Vuonna 1917, kun meistä tuli itsenäinen valtio, niin me olimme kehitysvaltio.
Me olimme köyhä maa. Kovalla työllä ja suomalaisella sisulla ja luottamuksella ollaan sieltä noustuja.
Uskon, että vuonna 2036 olemme entistä vahvemmassa asemassa.
Kiitos.
Loistava vastaus.
Ja kiitos sinulle, Anu Rahikainen. Mukavaa päivänjatkoa sinne Mikkeliin.
Samoin sinne. Moikka.
Tosiaan kesäkausi ainakin lähestyy. Minkälaisia odotuksia teillä on kesää? Ehtiikö presidentti lomailla?
Tässä ammatissa valitettavasti ei ole lomaa. Ei lakisääteisesti tai muutoin.
Eli kyllä tässä ollaan jollain tavalla koko ajan töissä.
Mutta me muutamme tuonne.
Kultarantaan olisikohan ollut viides päivä kuudetta ja sitten sieltä tulemme liikkumaan eri puolille maailmaa ja Suomea.
Mutta kesä on aina hienoa aikaa. Ehkä tässä lähitulevaisuudessa suurin asia on se, että isäni Jooran ja hänen puolisonsa Pirkko ovat tulossa tuonne Mäntyniemeen tupatarkastukselle tänään iltapäivällä.
Se on se kesäinen tunne tänään.
Jännittääkö, mitä isä sanoo?
No, isä on yleensä aika rauhallinen. Eiköhän se tykkää. Isän mielestä kaikki on aina hyvin.
Onko siellä sauna lämmitetty?
Isä ja Pirkko eivät taida olla ihan saunatyyppejä. Ei tällä kertaa.
Entäs itse?
Kyllä. Viimeksi eilen.
Toista viikkoa taitaa olla nyt tästä muutosta aikaa vasta. Miten se kotiutuminen on?
No itselleni itse asiassa tämä on ensimmäinen viikko. Eli viisi yötä on siellä tullut nukuttua. Tulin tiistaina tuossa reissusta.
Kyllä se hyvältä kotoisaalta jo rupeaa tuntumaan.
Ja etuoikeus saadaan asua Mäntyniemessä.
Meidän yhteinen aikamme alkaa olla nyt ohi. Miten teidän päivänne tästä jatkuu?
Kyllä se menee todellakin niin, että neljältä on te kutsut isän ja Pirkon kanssa. Ja sitten illalla meillä on vähän omaa perheohjelmaa.
Tuleeko katsottua jääkiekkoa?
Se taisi olla tänä ilta. Matsi 21.20. Se on vähän eri aika vyöhykkeellä. Eli en tule tänään katsomaan peliä.
Yö kutsuu, uni kutsuu.
Kyllä.
Kiitoksia kun kävitte täällä. Oikein paljon kiitoksia ja paljon kiitoksia myös kaikille kysyjille, kysymysten lähettäjille. Teitä oli paljon ja kysymykset olivat erinomaisia.
Kiitos. Aika vaikeata muuten.
Hienosti pärjäsitte.
Kiitos.
Mukavaa päivänjatkoa kaikille. Kello tulee 15.
Kiitos.
Kiitos.
Kiitos.